Case: Viisas mies ei kuse vastatuuleen. Huhtikuun MARK-jäsenetukirjana Jyri Erman uutuuskirja.

Elokuussa 2007 istuin entisen yhtiökumppanini Horellin Mikan kanssa Café Ursulan terassilla ja ehdotin, että kirjoittaisimme yhdessä kirjan.
 
Mielessäni oli jokin ehkä noin 150-sivuinen pokkari, joka koostuisi lyhyistä napakoista jutuista. Jokainen juttu kertoisi jonkin ihmislajin toimiin liittyvän kummallisuuden tavalla, jolla asioita ei ole totuttu ajattelemaan. Ikään kuin salamavalon räpsähdys, joka tallentaisi jonkin ilmiön ja jättäisi lukijan vähän ihmettelemään, että onko tämä totta.
 
Mika on toiminut suomalaisten lehtien kirjeenvaihtajana New Yorkissa kymmenisen vuotta ja on itse kertonut minulle monta tositarinaa, joita ei ole voinut eri syistä julkaista oikein missään. Tällaiseen kirjaan ne sopisivat. Juttuja maan ja taivaan väliltä. Punaisena lankana oikeastaan vain se, että jos me ihmiset emme opi käyttämään omia aivojamme, havainnoimme maailmaa suunnilleen yhtä avuttomina kuin rapu tai lepakko.
 
Jos ostat auton ja hintaan lisätään toimitusmaksu 590 €, niin sehän on silkka kusetus. Miksi me nielaisemme tällaisen? Mikä ihmeen toimitusmaksu? Maksu siitä, että ostaja saa autonsa, niinkö?
 
Vaalien äänestysprosentti on 60, mutta puolueet nimeävät itselleen kannatuslukuja, joiden summa on sata. Nielemme tämänkin.
 
Kirja olisi kokoelma huomioita, joiden yhteisenä nimittäjänä jonkinlainen imperatiivi, että katsokaa ympärillenne hyvät ihmiset, tehkää havaintoja, luottakaa omiin aisteihinne ja ajatelkaa omilla aivoillanne.
 
Saisimmeko aikaan hauskan kirjan, joka vielä menisi kaupaksikin?
 
Mika vähän innostui ajatuksesta ja sovimme, että sitä kehitellään. Ei sitä koskaan kehitelty. Mika palasi NYCiin, eikä kiireiseltä mieheltä lopulta liiennyt aikaa ja huomiota tällaiselle hankkeelle.
 
Kalle ja Kari
Vuotta myöhemmin päätin kirjoittaa kirjan yksin. Minulla oli pöytälaatikkojuttuja, eri tilaisuuksiin tekemiäni esityksiä, muuten vain muistiin kirjoittamiani huomioita ja muuta materiaalia, josta pikkuhiljaa rakentelin kirjan demon. Kirjoitin lisää sinne tänne, rustailin otsikoita, rakentelin jopa kuvia omilla pikku kätösilläni. Karttuva materiaali tuntui minusta jotenkin aika raikkaalta ja paikoin hauskaltakin, mutta en ollut varma kiinnostaisiko se ketään muuta.
 
Niinpä menin demoni kanssa Kalervo Peltosen juttusille ja kysyin hänen mielipidettään. Markkinointialan väelle Kalle on kaiketi tullut tutuksi useammankin ammattilehden perustajana, kustantajana, toimittajana ja päätoimittajana. Hän luki materiaalia sieltä täältä, nauroi, irvisteli, innostui kesken kaiken itsekin kertomaan tarinoita, luki taas ja kysyi monta kertaa: ”Onks tääkin tosi juttu?”.
 
Kalle sanoi, että matsku pitää nyt näyttää Hämäläisen Karille.
 
”Jaha? Siis MARKin toimitusjohtajalleko?”
 
”Niin. Kari on kirjafriikki, joka lukee kaikki mahdolliset kirjat. Pitää ehdottomasti kuulla, mitä Kari tästä sanoo. Sitä paitsi Kari tuntee kirjankustantajia.”
 
Niinpä tapasin Kari Hämäläisen ja esittelin kirjaidean hänelle. Kari on niitä hienoja vanhan koulukunnan kirjaihmisiä, jotka rakastavat kirjojen fyysistä olomuotoa, tuoksua ja sitä malttamatonta uteliaisuutta, jonka uusi, vielä aloittamaton kirja heissä aiheuttaa.
 
Nyt puolestaan Kari innostui ideasta, ja viestijuoksu jatkui. Hän soitti WSOYpro:n kustannusjohtajalle, Raija Renlundille, ja sopi meille yhteisen tapaamisen. Ennen tapaamista Kari kuitenkin kehotti minua kirjoittamaan kirjaan johdannon, ”joka saattelee lukijan matkaan”. Lisäksi hän halusi, että kehittäisin kirjalle hyvän nimen. Kaivoin esiin jo kerran hylkäämäni Viisas mies ei kuse vastatuuleen – ja muita huomioita (työ)elämästä. ”Se on siinä”, sanoi Kari.
 
Kirjallinen itsemurha?
Löysin hyllystäni kirjan, jonka otin malliksi mukaan tapaamiseen: ”Että vähän niin kuin tällainen”. Kirja oli Paul Ardenin It’s Not How Good You Are, It’s How Good You Want To Be. Vaikka kirjan nimi kuulostaa jenkkisaippualta ja aihepiiri on pelkkää mainostoimistohuttua, asioiden käsittelytapa ja kirjan olemus vastasivat kohtalaisen hyvin omaa ajatustani: lyhyitä helposti luettavia pätkiä, joissa on aina jokin inspiroiva näkemys. Mitään ei jäädä selittelemään.
 
Tosin Ardenin kirja oli vähän liian siisti. Kulttuuriväki käyttäisi siitä ehkä sävyisää ilmaisua ”rosoinen”. Minulle rosoinen ei riittäisi. Toivoin, että samat perinnetahot luonnehtisivat hengentuotettani vähintäänkin ”repaleiseksi”. Ja mielellään saisivat putua sieraimiinsa, koska eivät osaisi sijoittaa sitä mihinkään valmiiseen genreen tai kirjastoluokitukseen. Esseetä, pamflettia, minä-muotoista tarinaa, aforismeja, kuvia, ärähdyksiä. Kaikkea sikin sokin. Jopa huijauksia. Tosin niin, että huijausten huomaamiseksi annetaan jokunen vihje.
 
Voisiko kukaan kulttuuri-ihminen suhtautua vakavasti tällaiseen? Varsinkin, kun kirjan jutuissa tehdään pilkkaa kriitikoiden ammattikunnasta ja muistakin kulttuuri-ihmisistä. Kirjallinen itsemurha, mitä ilmeisimmin.
 
Raija ja Terhi
Raija Renlund oli ystävällinen, tarjosi kahvit ja leivokset. Hän luki materiaalia sieltä täältä, kuunteli tarinamme ja pyysi sitten, että jättäisin käsikirjoituksen hänelle. Hän palaisi asiaan.
 
Kolmen päivän kuluttua hän lähetti meilin, jossa kertoi lukeneensa käsikirjoituksen ja olevansa hyvin kiinnostunut sen kustantamisesta. Jos minä valitsisin WSOY:n, voisimme pikimmiten tehdä kustannussopimuksen ja aloittaa teoksen tuottamiseen liittyvät työt.
 
Olin odottanut vähän toisen tyyppistä neuvottelua, koska asetelma oli näin epäsymmetrinen: 130-vuotias kirjallisuusinstituutio ja aloitteleva kirjailija. Olin tietysti ihastuksissani. Raija vei sydämeni. Palkkioasiat sovittiin, sopimukset allekirjoitettiin, ja minulle esiteltiin viehättävä kustannustoimittaja Terhi Lintunen, joka ammattitaidollaan nosti hengentuotteeni laatua seuraavien kuukausien aikana merkittävästi.
 
Kirsi ja Jarkko
Ensimmäinen markkinointipalaveri WSOY:n kanssa. Raija Renlund, markkinointiviestintäpäällikkö Kirsi Valta-Makkonen ja minä. Raija on etukäteen alustanut, että heillä olisi uudentyyppinen, melko radikaali idea kirjan lanseeraukseen, mutta he haluavat tietysti kuulla minun mielipiteeni asiasta. Vau? Mikähän sellainen idea voisi olla?
 
Palaverissa Raija toisti lyhyesti alustuksensa ja antoi sitten puheenvuoron Kirsille, koska kysymys oli tämän ideasta. Kirsi alkoi esittää ajatustaan kautta rantain ja vaikeasti. Ihmettelin, että mistähän nyt on kysymys. Lopulta hän sai kakistetuksi asian: Entäpä, jos kirja lanseerattaisiin Hullujen Päivien tuotteena.
 
Riemastuttava ajatus.
 
Ilmapiiri keveni hauskalla tavalla. Kirsi ja Raija olivat pelänneet, että pitäisin ehdotusta hengentuotteeni aliarvioimisena. Kirsi oli jo keskustellut Akateemisen sisäänostajan, Jarkko Malin kanssa, ja tämäkin oli innostunut ehdotuksesta.
 
Niinpä Viisas mies on ensimmäinen kirja, joka on nähnyt päivänvalon Hullujen Päivien tuotteena: 850 000 koteihin kannettua katalogia on kertonut kirjasta yli 1,5 miljoonalle lukijalleen. Lisäksi muu medianäkyvyys. Parempia lähtökohtia luokattomalle kirjalle on vaikea toivoa.

 
Taloudellinen yhtälö

ONKO KIRJAN KIRJOITTAMISESSA JÄRKEÄ?

Viisaan miehen myynnistä on vielä melko aikaista sanoa mitään lopullista. Syksyyn mennessä nähdään onko kirjan ostanut joku muukin kuin Everin Timo, joka lupasi ostaa sen, koska hänen nimensä mainitaan siinä.
 
Akateemisilla Kirjakaupoilla oli ennakkomyynti- ja yksinmyyntioikeus kevään Hullujen Päivien loppuun, minkä jälkeen jakelu laajeni myös muuhun kirjakauppakanavaan.
 
Kirjabisneksen realiteetit ovat kuitenkin kovat: Noin 99 % kirjoista saa tyytyä parin tuhannen kappaleen myyntiin. Jos kirjan kuluttajahinta on vaikkapa 25 euroa, tämä tarkoittaa yhteensä 50 000 euron myyntiä.
 
Kirjailijan osuus voi olla kustantajan hinnasta 15 % tai 18 %, mutta ei näillä painoksilla paljon enempää. Euroissa neljä-viisi tonnia. Kirjaa on kirjoitettu yöt pitkät vähintään kolme kuukautta, ehkäpä puoli vuotta tai vuosi. McDonald’sin myyjänä pääsee olennaisesti paremmille tuntipalkoille.
 
Entä kustantajan osuus? Jos puhutaan 2 000 kappaleen myynnistä, kustantajan osuus eli ulosmyynti saattaa olla 30 000 euron luokkaa. Siitä lohkaistaan se kirjailijan palkkio. Jäljelle jäävän 25 000 – 26 000 euron eteen suuri joukko asiantuntijoita tekee suuren määrän työtunteja: kustannusjohtaja, kustannustoimittaja, johtava graafikko, taittajat, myynti, markkinointi, osastosihteeri, talouspäällikkö, juristi ja keittiöemäntä joka toimittaa pullat palaveriin. Painotuotannon ja jakelun ammattikuntia en osaa nykymaailmassa edes nimetä. Tai painon ja jakelun muita kustannuksia. Ja ihan sellainenkin pikkuseikka kuin kirjan mainonta medioissa, sekin vaatii omat euronsa.
 
Ja onhan vielä yksi tärkeä taho: kaikki asian mahdollistamiseen vaikuttaneet Kalle Peltoset ja Kari Hämäläiset. He eivät kostu koko sirkuksesta muuta kuin ehkä kirjoittajan tarjoaman oluen ja nimmarilla varustetun kirjan.
 
Jyri Erma
 
Ostakaa hyvä kirja. Ette kadu.
NYT MARK-JÄSENETUHINTAAN 16 € +alv 8%.
(kirjan normaalihinta on 23,15 + alv %).
 
Edun saadaksesi muista mainita kampanjakoodi E978. Tilaa tästä!
 
Tarjous on voimassa 30.4. saakka ja se koskee vain uusia tilauksia eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin.